Mie alotin tammikuun ekana päivänä
PJ:n. Se on eräänlainen Positive Journal, josta mie taisin kuulla
ekaa kertaa jonku englanninkielisen nettipalstan puolelta. Sitä
suositeltiin masentuneille ja ahdistuneille ihmisille.
Niitä on erilaisia. Toisiin voi
listata joka päivä asiat, joista on kiitollinen. Hyvissä rajoissa
siis, ei tartte kirjottaa joka päivä uudestaan että on kiitollinen
toimivista jaloista ja näkökyvystä, vaikka onhan noiki tietyst
ihan hyviä asioita. Siinä mainitaan vähä maanläheisempiä
asioita, esimerkiks jos joku on avannu sulle oven apteekissa,
hymyilly ja toivottanu hyvää loppupäivää.
Tää mun PJ on vähä erilainen. Mie
kirjotan siihen joka ilta ennen nukkumaanmenoa (tää aika vaihtelee
koska mie nukun ihan millon sattuu) hyviä asioita, jotka on
tapahtunu päivän aikana. Joskus teksistä tulee lyhyempi ja joskus
pidempi, mutta mie yritän saada siihen pituutta vaikka sitte
väkisin. Ja se ei ole siis päiväkirja. Mie jätän pois kaikki ne
huonot jutut, joista sais tekstiä halutessaan vaikka koko kirjan
täyteen. Kirjotan ylös vaan ja ainoastaan hyviä asioita.
Mie oon tosi huono pitämään
päiväkirjaa, koska jossaa vaiheessa mie kyllästyn ja tulee
kuukausien taukoja. Tohon oon pystyny kirjottamaa nyt joka päivä.
Se on hyvää vaihtelua.
Jotkut merkinnät on ”tää ja tää
henkilö alotti keskustelun mun kanssa ihan oma-alotteisesti!” ja
joskus ne on pelkästään ”syötiin hyvää ruokaa.”
Kaikki päivän hyvät asiat ei tule
heti mieleen ja joskus niitä täytyy ettiä. Se on ihan hyvä siinä
mielessä, että sillon niihin tulee keskityttyä, eikä päivä
tunnukaan enää niin paskalta.
Ei toi tietenkään toimi kaikille, mut
musta on välillä tuntunu ihan hyvältä kirjottaa, muistella hyviä
asioita ja kattoa jälkeenpäin niitä rivejä ajatellen, että
olipas paljo hyvää yhdessä päivässä, ehkä mie jaksan
seuraavaanki.
Kokeilkaa, jos vähääkään ootte päiväkirjaihmisiä!
Siitä on ollu hyötyä.
Ainaki toistaseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti