Nyt mie alan seota lopullisesti.
Pakko kirjottaa tänne ihan vaan sen takia, että mulla on paniikkikohtaus. Vittu tekis miel itkeä ja oksentaa ja pyörtyä ja hakata päätä seinään ja apua. Kädet ei sentää tärise enää niin paljo ku äsken. Sillon ei kirjottamisesta tullu mitään.
Joka tapauksessa, asiani oli tämä:
Mie en ole oikee ikinä välittäny mun ulkonäöstä.
Okei, toi oli ihan täyttä paskaa. Tarkotin siis sitä, että oon välittäny siitä ja välitän edelleen, mut yritän aina uskotella itelleni ja muille ettei kiinnosta mitä muut ajattelee. Totta kai kiinnostaa. Kuhan koitan vakuutella olevani sen pinnallisuuden yläpuolella.
Minuu on kiusattu mun ulkonäön takia penskasta asti. En mie ollu lihava tai mitään, mutta mulle tehtiin kakarana leikkaus kasvojen alueelle. Se meni (tietysti) pieleen ja vaikutti aika rajusti mun ulkonäköön. Koulukavereiden oli kiva naljailla siitä aina, ku opettajat ei kuullu. Pari opettajaa kommentoi välillä tyyliin "ootko harkinnu meikkaamista, että saisit noi arvet piiloon?"
Joo en, haist vittu.
Myönnän, koulussa olin sellanen Ei Kiinnosta Jos Ette Tykkää Musta, mutta kotona tuli itkettyä pariki kertaa sitä, että minkä takia opettajatki vihaa sillä tavalla. Oikeesti teki miel raapia naama verille ja hypätä kaivoon. Syvään kaivoon. Mutta siis tarkotan tässä sitä, että painon kanssa mulla ei ole ikinä ollu ongelmia.
Ja nytte...
Mie oon lihonu ihan saatanasti. En varmaan nyt ihan niiiin paljoo, mutta siis siltä se tuntuu. Mie vaan huomasin sen yks päivä. Mie oon alkanu miettimää mitä syön ja miten liikun. Oon miettiny pitäiskö alkaa laskea kaloreita ja ties mitä... Ja oon muutenki huomannu mun ajattelutavassa sellasia oireita, mistä pitäis ehkä huolestua.
Huoh. Siinä taas yks asia, mistä en varmasti uskalla puhua psykalle, vaikka pitäis. Ehkä. Kai.
Apua.
Oon eksyksissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti