7. tammikuuta 2014

Hiding inside the flames

Mie en oikee tiedä mitä mun päässä liikkuu.

Päätin muutama päivä sitte, että sanoisin psykalle suoraan mitä ajattelen. Menisin sisään ja latoisin tulemaan, että "joo kaikki menee päin helvettiä, mutta en vaan kehtaa ikinä puhua sulle".

Ehkä se osais auttaa, jos mie avautuisin pikkasen. Tai ainaki se osais kysellä enemmän niinä hetkinä, millon en saa omaa suutani auki. Ehkä se tajuais että mie valehtelen, ku vastaan siihen sen normikysymykseen "Mitä kuuluu?" että "Hyvää kuuluu, kiitos." Ehkä se osais sit kysyä, että "Joo, mutta mitä sulle oikeesti kuuluu?"

Joo tiedän, että oon ihan kamala ihminen ku odotan että multa kysytään mikä on pielessä, tai että minut johdatellaan oikeeseen suuntaan sen sijaan, että sanoisin suoraan rehellisesti mikä mättää. Mut mie en vaan saa suutani auki sillon ku pitäis.

Joka tapauksessa huomenna oli tarkotus soittaa ja pyytää, olisko mahdollista saada siirrettyä sitä psykan aikaa vähä lähemmäks siltä varalta, että jänistän jos joudun odottamaan liian kauan. Tänään mie tajusin, etten tuu soittamaan sinne. Pelkkä ajatuski saa kädet tärisemään ja sydämen pysähtymään. Eli mie ootan kiltisti sitä psykan aikaa, menen sisään, sanon "hyvää kuuluu kiitos" ja marssin ulos yhtä rikkinäisenä ku mennessäniki. Niiku tavallisesti.
Kohta tulee se päivä, jona psyka sanoo "sulla on kaikki hyvin, älä tule tänne enää". Kaikki hyvin? Vaan sen perusteella, että sanon asioiden olevan niin? Haloo, eiks ammattilaisia kouluteta munkaltasten ihmisten (valehtelijoiden/pelkureiden) varalle? Eiks niille kerrota, miten nähdä valheiden läpi?

Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Ehkä mie pelkään eniten sitä, että kerron kaiken ja psyka toteaa: "Voi voi. Mites sinuu vois auttaa?" Se nimittäin on kysyny ton saman kysymyksen aikasemminki. Vastasin "en tiedä" ja mietin mielessäni "vittu sinähän se ammattilainen olet. Jos tietäisin, en istuis tässä!"

Mie haluun apua. Mie haluan mun pään kuntoon. Mut se ei onnistu, jos mie en osaa yhtään tulla vastaan. Mie tiedän sen. Mutta siltikään mie en puhu.

Olis ihan nice, jos joku osais lukee mun ajatuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti