Ensin; kiitos Varjojen Ladylle kommentista edelliseen postaukseen :) Yritän kertoa enemmän itestäni tulevissa merkinnöissä, ja niitä toiveita saa edelleen esittää :)
Mutta asiaan. Nyt on taas pieni paniikki päällä. Eikä ihan niin pienikään.
Sieltä työvoimatoimiston erikoispuolelta tuli netin kautta viestiä, että mulle on järjestetty lähikorttelin päiväkodista työhaastattelu... Ylihuomenna.
Päiväkotihommat olis ihan jees koska niistä on vähän kokemusta. Oon ollu päiväkodissa kolme kertaa; kaks kertaa työharjottelua
peruskouluaikana ja yks kerta kesätöissä peruskoulun jälkeen. Eka
pätkä kesti kaks päivää, toinen viikon ja kolmas kuukauden. Oon ollu tuolla samassa päiväkodissa kerran aikasemminki, mutten voi sanoo tuntevani paikkoja, koska olin siellä vaan pienen ajan ku sain sinne siirron, ja vaan yhdellä puolella
kahdessa huoneessa.
Tonne olis tarkotus mennä neljänä päivänä viikossa. (Virasto on sitä mieltä, että viis päivää voi olla mulle liian rankka rupeama, ku siellä päiväkodissa se työ on kuitenki aika sosiaalista ja sain paniikkikohtauksia jo aikasemmilla kerroilla.) Eli menisin sinne maanantaina ja tiistaina, keskiviikkona olis vapaapäivä, sitte taas torstaina ja perjantaina ja viikonloppu vapaa. Riippuu tietysti siitä miten sen johtajan kanssa sovitaan.
Mut sitte ne ongelmakohdat...
1) Mie en ole ikinä ollu tekemisissä niiden ihan pienimpien lasten kanssa. Mie oon perheeni ainoa lapsi, enkä ikinä edes vaihtanu vaippoja (mistä sain yheltä hoitajalta huutia ku viimeeks olin työharjottelussa...) Eli miten mie meen haastatteluun ja tokasen että "Moi, saisinko mitenkään mahdollisesti olla vaan vanhempien lasten puolella ku mie niin perkeleesti pelkään hajottavani noi pienet, joiden kanssa mie en osaa edes kommunikoida, koska en omista jokellus-suomi-jokellus -sanakirjaa?"
2) Mie muistan, että se paikka on tosi sekava. Se on iso päiväkoti ja siellä on monta eri osastoa. Mulla ei ole hajuakaan siitä missä se johtajan toimisto sijaitsee. Eli pitää kysyä neuvoa. Ääneen. Ihmisiltä.
3) Mulla oli viimeeks paniikkeja ku siellä olin, koska jouduin tekemään sellasia asioita, jotka vei ihan hirveesti voimia ja tuntu ylitsepääsemättömiltä esteiltä. En haluu sitä tunnetta ja niitä tilanteita takasin.
Tuntuu hyvältä saada töitä ja tekemistä, jotta tulee noustua aamulla sängystä.
Mut mitä jos mie en olekaa valmis? Mitä jos mie vaan luulin olevani?
Apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti