Ihan pikainen päivitys siitä, miten ärsyttävää työnhaku osaa olla. Sosiaalitoimisto hönkii niskaan. Ne käskee ettimään koulua, ne käskee ettimään töitä. Kouluun en (taaskaan) tullu valituksi, joten etin sitte töitä. Huonolla menestyksellä.
Ihan ensin vapaista työpaikoista karsitaan luonnollisesti pois ne, mitkä on toisella paikkakunnalla. Täällä peräkylällä työpaikkoja onki vaan kourallinen. Sitten siitä kourallisesta yliviivataan ne, mihin tarvii koulutuksen. Koulutustahan mulla ei ole. Sitte karsitaan pois ne, minne tarvitaan kokemusta alalta. Miten mie voisin saada työkokemusta mistään, ku en saa töitä? Lopuksi jäljelle jää lehdenjakajan, siivoojan ja tiskarin työt. Kappas, kaikkiin vaatimuksena auto. Arvatkaa, onko työttömällä ja rahattomalla varaa ylläpitää omaa autoa? Hmm... Ei. Viimisetki paikat kaatuu siihen, ettei mulla ole työturvallisuuskorttia tai hygieniapassia.
Pikkasen masentaa. Ahdistaa. Mie olen edelleen jumissa kotona. Mulla ei ole mitään syytä nousta aamulla. Haluaisin vaan, että musta olis jotain hyötyä! Mie en tänäänkään saanu mitään aikaseksi. Istuin kotona ja masennuin.
Nyt vaan odottamaan, että tulee uusia paikkoja.
Sitte käyn neki läpi ja parin tunnin jälkeen tajuan, ettei siellä ole mitään mihin mie pystyisin.
Sitte sossutoimistoon jatkohakemukset, ihan vaan jotta saan kuulla, että olen laiska koska en "etsi töitä aktiivisesti koska jos ettisit, olisit jo töissä, ei susta oikeesti taida olla mihinkään".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti