Just walk alone

Mie en oikee tiedä, mitä mie tulin taas valittamaa. Tiedän kuulostavani itsekkäältä ämmältä sanoessani tän kaiken, mutta antaa mennä.

K on käyttäytyny ihan ihmeellisesti. Ei olla nähty pitkään aikaan ja ymmärrän sen, koska sillä on työkiireitä. Kai.
Mutta jos mie yritän vaikka facebookissa alottaa keskustelun, siitä ei tule mitään. Joskus se ei vastaa ollenkaan ja jos kysyn kuulumisia, se sanoo että menee ihan hyvin. Kysyin siltä, tuleeko se ens kuussa mun kanssa käymään yhdessä paikassa ja se vastas vaan "emt". Viimeeks se tokas "vastaan ku ehdin", eikä siitä kuulunu mitään kolmeen päivään. Sitte laitoin sille viestiä ja se vastas "unohin vastata".

Inhottaa välittää ihmisistä, jotka ei välitä takasin. Miks mun pitää olla aina se, kuka alottaa keskustelut? Miks mun pitäis jaksaa panostaa kaverisuhteisiin, jos muutkaan ei panosta? Vittu sanokoo, jos ei kiinnosta nähdä, tai edes puhua mun kanssa. Tiedän, että oon hankala ihminen, mutta niin on kaikki muutki.

En tietenkää sais olla katkera, mutta oon silti. Mie pelastin K:n nahan monta kertaa kouluaikoina, ku sitä kiusattiin. Se ei ikinä asettunu mun ja kiusaajien väliin, se ei ikinä pitäny musta huolta, mut se ei haitannu minuu yhtään. Nyt se alkaa haitata.

Ehkä olis parempi yksin.
Vai onko se liikaa vaadittu, että joku välittää takasin?
Onks liikaa vaadittu, että joku kiinnittäis huomiota?