I scream without a sound

Pakko kirjottaa, koska sekoan ihan just. Ensinnäki, mie vihaan oksennustautia yli kaiken. Oksentaminen on sellanen asia, mitä kammoan ihan sairaasti. Nyt ton paniikin takia on huono olo ja mielessä käy se vaihtoehto, että mitäs jos mie oonki nyt saanu sen helvetin oksennustaudin, joka pyörii täällä päin. Tiiän, että kuulostaa tyhmältä. Se nyt vaan on sellanen asia mitä mie pelkään.

Mielessä käy kaikki maholliset kauhuvaihtoehdot.
Mitä jos mie oksennan?
Mitä jos mie pyörryn?
Mitä jos mie oonki vaan sairas?
Mitä jos mie sorrun viiltelemään tän takia?!
Mitä jos mun sydän antaa periks?

Oikeesti mitä vittua mie teen?
Muuta ku viiltelen. Oh God en haluu alottaa sitä taas.
Mut toisaalta se vaikuttais olevan ainoa asia, mikä saa ajatukset muualle tästä.

Pakko hakee ne lääkkeet sitte, ku saan joskus rahaa. Ne ei vaikuta ainakaa kahteen viikkoon, mut ihan mitä tahansa, että saan nää paniikit pois. Mun pää ei enää kestä.

"Jos sulla on paniikkihäiriö, keksi aina pakotie kaikkiin paikkoihin minne joudut menemään."
Mie olen kotona, elän omaa elämääni. Miten mie saan siitä pakotien? Muuten ku kuolemalla?