Beat me to the ground (Osa 2)

Mie aloin aiemmin selittää mun kokemasta kiusaamisesta. Kerroin siitä, miten minuu kiusattii mun ulkonäön takia ku olin päiväkoti-ikänen. Kerroin siitäki, miten se vaikutti mun taipumukseen peittää mun kasvot ja eristäytyä.

Voisin kertoo seuraavaks ala-asteesta, vaikka se ei ollu läheskään niin pahaa aikaa, ku yläaste.

Ala-asteella kiusaaminen oli ulkopuolelle jättämistä, haukkumista, väheksymistä ja juorujen levittämistä. Tönimistä ja potkimista.

Jotkut pojista seuras kotimatkalla, heitti minut ojaan muutamaan kertaan ja levitti mun repun sisällön keskelle tietä. Opettaja yritti varovasti puuttua asiaan, mut siitä ei tullu mitään, joten sillon mie asetuin ekaa kertaa kiusaajia vastaan. Kampitin molemmat pojat sinne ojaan minne mie yleensä lensin ja ne jätti minut rauhaan. En ole siitä ylpeä, mutta se autto ja nää henkilöt ei enää koskenu minuu.

Eli ala-aste alko siitä, että olin valmiiks oudoksi leimattu. Vaikka mie olin ekalla luokalla jo suhteellisen normaalin näkönen, monet koulussa oli ollu samassa päiväkodissa ja ties kertoa mun ulkonäön poikkeamasta eteenpäin. Niillä oli tarhassa otettuja ryhmäkuvia mukana ja PAM, parissa viikossa koko koulu ties millanen kummajainen mie olin ollu. Ja yhä useempi kiusas minuu sen takia.

Ala-asteella lapset oli jakautunu ryhmiin sukupuolen perusteella. Mie en sopinu kumpaakaa. Pojat kiusas ja tytöt puhu vaan niistä hienoista vaatteista, mitä vanhemmat oli ostanu. (Mie en tullu mitenkään hirveen rikkaasta perheestä ja mulla oli päällä ne vaatteet mitkä kaapista löyty). Lisäks monet tytöt ja pojat tuns toisensa ja useemmat oli sukuaki keskenään.

Mie olin siinä tyttöjen porukassa niiku kaikki muutki tytöt, mut ei se ikinä toiminu. En mie osannu puhua niiden kanssa mistään. Sitte ku oltiin jossain kolmannella luokalla, tytöt alko tekemään tanssiesityksiä. Mallia ne otti Shakirasta ja Madonnasta, niin tanssiliikkeisiin ku pukeutumiseenki. Mie en oikee niillä vanhoilla vaatteillani sopinu joukkoon, lisäks ne kaikki liikkeet oli jotenki tosi nöyryyttävän olosia. Seksistisiä.

Mie yritin kyllä pari kertaa mennä mukaan, ku joku likoista kutsu kaikki luokkansa tytöt (jopa minut) synttäreilleen. Ne synttärit oli sellaset, mistä luovuin aika äkkiä. Kaikilla oli aina hurjasti lahjoja, joku konditorian tekemä kakku, kamalasti vieraita ja niin edespäin. Kaikki toi aina hienoja ja kalliita lahjoja, mie yleensä jotain mitä olin ite tehny, mikä oli tietysti hurjan säälittävää. Okei tietyst sellanen lyttääminen tuntu pahalta, ku olin yrittäny käyttää aikaa ja vaivaa lahjan tekemiseen, vaikke ollu rahaa vaan marssia kauppaan ja ostaa sitä.

Jo sillon tytöillä oli tapana puhua siitä, kehen ne oli ihastunu miltäki luokalta, millasia kampauksia ne osaa tehdä ja kuka on jo opetellu meikkaamaan. Tähän väliin voin sanoa, että mun oikea äiti lähti ku mie olin niin pieni etten osannu ees kävellä. Mulla oli kasvattiäiti, mut se nyt oli mitä oli... Mulla ei koskaan ollu ketään, kuka olis opettanu noita niinsanottuja tyttöjen juttuja. Eli ku tuli puhetta meikkaamisesta ja muusta, mie olin ihan vitun pihalla. Ja oon vähä vieläki.

Ala-asteella mie tapasin K:n, ku se siirty meijän luokalle. K:lla oli alusta asti ylipainoa. Se ei mitenkään päässy näiden 'muodikkaiden' ja poikien perässä juoksevien likkojen piireihin. Alettii sitte hengailemaan yhdessä. Meitä molempia kiusattiin. Me oltiin naurettavia ja lapsellisia. Muut oli olevinaan niin vitun aikuisia. Mut meillä oli hauskaa.

Voin nyt nopeesti mainita, että meijän kanssa tuli kolmanneksi yks likka, joka pyöri meidän kanssa pari vuotta. Myöhemmin se rupes meikkaamaan, pukeutumaan viimisimmän muodin mukasesti ja iskemään kaikkia ympärillä pyöriviä kakslahkeisia ja se jäi sitte siihen. Siitä tyypistä tuskin kerron enempää. Yritän vaan unohtaa sen. Lyhyesti: sitä kiusattiin ja me autettiin sitä. Sitte ku minuu ja K:ta kiusattiin, se kääns selkänsä ja meni mukaan niiden kiusaajien porukkaan. Se tuntu niin helvetin pahalta, etten viitti ajatella koko ihmistä. En syytä sitä, ymmärrän miksei se uskaltanu asettua niitä kiusaajia vastaan. Mutta vituttaa silti.

Oli vähä liian pitkä postaus, jossa on liian vähän sisältöä. Mut täl kertaa meni näin.