A wolf will betray a lamb

Ahdistaa.

Eka vähä pohjatietoa: asun tällä hetkellä virallisesti isän kanssa. Tosiasiassa olen 24/7 poikaystävän kämpillä, eli käytännössä katsoen asutaan yhdessä. En voi muuttaa kirjoja tänne, koska isältä menee kämppä alta jos muutan pois. Sossut ei maksa sille vuokra-avustuksia kaksioon, jos se on yksin. Mutten halua että se joutuu muuttamaan, koska se talo on hyvällä paikalla ja siinä on sellanen pajatila, jossa iskä pystyy tekemään kaikki sen remonttihommat.

Tällä hetkellä on sellanen olo, että tekis mieli muuttaa yksin kaikesta huolimatta.

Mie en tiedä mitä mun pitäis tehdä itteni kanssa. Kiusaamiskokemukset teki musta ihmisen, joka viihtyy yksin, omassa rauhassaan, eikä saa mitään tehtyä jos joku hönkii olan yli. Jos joku kyöhnää liikaa vieressä, mun pinna palaa aika nopeesti.

Pitkä tarina lyhyesti, koska alkaa ahistaa jos selitän liikaa:
Oon maailman huonoin tyttöystävä. Tiedän, että parisuhteeseen pitää panostaa ja toista ihmistä pitää huomioida. MUTTA ihan totta, mie en jaksa olla koko ajan sosiaalinen ja seurallinen. Mie viihdyn yksin enemmän, ku mun poikaystävä. Mie en jaksa olla koko ajan tekemässä kaikkea yhdessä. Mun pää hajoaa tämmösestä.
Oon yrittäny selittää tätä poikaystävälle ja tiedän, että oon ihan hirvee ihminen ku en huomioi sitä niin paljo ku se haluais. Mut oikeesti mie tunnen itteni häkkiin suljetuks eläimeks, jos pitää koko ajan tehdä jotain yhdessä.
Tajuan, että tää tuntuu pahalta poikaystävästä. Tätä on jatkunu jo pitkään ja oon yrittäny olla seurallisempi. Nyt alkaa tulla raja vastaan ja musta tuntuu, että jos joku pistää meijän suhteen karille, se on tämä. Ja jos mie jostain syystä alotan viiltelyn uudelleen, ni se on tämä. Tekis miel vaan satuttaa itteään, ihan vaan siks että oon huono ihminen. Saatana.

Mie en taida luonteeltani sopia seurustelukumppaniks.

Ja lupauduin taas hoitamaa yhden ihmisen koiraa viikonlopun, jotta se saa huilia. Toi koira on siis sellanen, että tietystä syystä sen kanssa pitää olla melkee koko ajan. Tää ihminen otti maanantaina koiran takas, mut se myös tuli mulle takasin saman tien, koska tän tyypin piti lähtä hoitamaa muutama asia, eikä se tienny kuinka kauan sillä menee. Nyt se sitte on ryyppäämässä ja koira on mulla ties kuinka kauan. Ahdistaa ku pitäis hoitaa iteki asioita, mutten tiedä kuinka kauan oon 'jumissa' ton koiran kanssa.

Miksen vaan vittu osaa sanoa 'ei'?!