You pray for daylight to save you for a while

Nyt tulee pahantuulista avautumista...

Mie alan pikku hiljaa parantua, se on hyvä asia. Mutta nyt on poikaystävän vuoro olla kipeä, sillä on korkea kuume eikä se pysty kävelemään kunnolla vessaan ku sitä huimaa niin paljo (sillä on huimaus voimakkain oire aina kuumeessa).
Puhuttii K:n kanssa pitkästä aikaa ja sovittiin, että oltais nähty tänään. Mie kuitenki peruin sen tapaamisen ja ilmotin, että poikaystävä on kipeenä ja jään tänne sen kanssa.
K alko raivoomaan mulle. Se alko haukkumaan mun poikaystävää vauvaks (joo joo) ja vittuilemaan tyylillä "eiks pikku vauva pärjää 5 minuuttia yksin?" Yritin selittää K:lle, etten tehny tätä tahallani ja että minuu oikeesti tarvitaan kotona, mutta se kommentoi vaan "lässynlässyn, joo joo". Ja nyt me vissiin riidellään taas...

Lähin suihkuun lepuuttamaan hermoja sillä aikaa, ku poikaystävä nukku. Siellä tuli sitte paniikkikohtaus. Viiltelykshän se meni sitte kumminki. Nyt tuli viillettyä vähä normaalia syvemmälle ja kättä sattuu enemmän ku pitkiin aikoihin. Alkaa olla vaikee liikuttaaki sitä. Mut minkäs sille enää voi.

Mie en pärjää ihmisten kanssa. Mie en vaan pärjää.
Mie en todellakaan ole menossa mihinkään opiskelemaan. Mie oikee toivon, etten mie saa kutsua pääsykokeisiin, ku en ko. alalla kuitenkaan halua. En mie sovellu ammattiin, jossa pitää työskennellä ihmisten kanssa. Mie en tajua mitä mie enää edes yritän.

Raha-asiat ahdistaa taas ihan vitusti, niiku yleensäki tähän aikaa kuusta... Mun on vaikea tehdä tota hakemusta, koska en saa jostain syystä tehtyä sitä netin kautta. Mun pitää toimittaa sossuun tiliote, eikä meillä ole tulostinta. Toisin sanoen mun pitää joka kerta mennä sosiaalitoimiston tiloihin ja tehdä se hakemus siellä ja tulostaa tiliote niiden koneelta. Ja kaupunkiin ja takasin maksaa bussilla yli 7 euroa... Ei riitä mun varat sellaseen, vaikka 7 euroa onki monille pieni summa.
Poikaystävällä on asiaa kaupunkiin useemmin ku mulla, joten se yleensä vie sen samalla ku käy koulussa siinä viereisessä korttelissa, ku sillä on joku opiskelijoiden bussikortti... Näin mun ei tarvi maksaa sitä bussia. Nyt sain sitte tietää, että se on jättäny tunteja väliin, eikä olekaa vieny sitä mun hakemusta...

Tiedän, mitä mie valitan ku en ite hoitanu omaa hakemustani, mutta silti. Mulla ei enää tässä vaiheessa kuuta ole varaa mennä kaupunkiin millään seittemällä eurolla. Eli hakemus saa odottaa niin kauan, että saan kyydin isältä tai joltain... Iskä ei tosin ole Suomessa tällä hetkellä, eli en tiedä... Ahdistaa ihan vitusti, ku pitää taas oottaa niitä rahoja jonneki ens kuun puoleen väliin. Eli tällä about 10 eurolla pitäis elää sinne asti. Hah, ei tuu onnistumaan...
Eniten vituttaa se, ettei ne päättäjät voi tehdä suosiolla päätöstä PITKÄLLE ajalle, vaan aina näitä kuukauden paskapäätöksiä... Ihan ku mun tilanne muka kuukaudessa muuttuis... Tekisivät sen vaikka puolelle vuodelle, ni mun ei tarvis joka kuukaus miettiä pääsenkö kaupunkiin vai en.

En tiedä. Tekis miel vaan repiä kättä auki vaan enemmän ja enemmän, ku rupeen miettimään tätä kaikkea stressiä ja sähläämistä, mitä pitää käydä läpi.

Tässä tää taas täl kertaa. Huomenna olis (heti aamusta) aika lääkärille heti aamusta. Pitäis vissiin puhua siellä siitä, ettei ne sepramit sopinu mulle ja saanko uutta lääkettä paniikkeihin... Inhottaa ajatuski, ku pitää herätä niin helvetin aikasin, että täältä peräkylältä ehtii sinne kauas missä se lääkäri on...

Mie en tiedä, kuinka kauan mie jaksan tätä. Tuntuu siltä, että mun vaihtoehdot alkaa olla loppu.