Acting like a maniac

Mie oon pahasti sekasin.

Tänää en ottanu sepramia. En ole saanu (vielä) mitään isoa paniikkikohtausta. Koko päivän on kyllä ollu sellanen epämukava ahdistus. Äsken oli ihan valtava päänsärky ja kävin koiran kanssa ulkona. Helpotti hetkeks. Nyt yritän tehdä kaikkea muuta, ku ajatella sitä millanen raunio mie olen.

Mie yritin olla avautuva. Laitoin eilen illalla K:lle viestiä, että pelkään itteni puolesta. Se tarjoutu kuuntelemaan ja sovittiin, että oltais tänään nähty ja käyty koirien kanssa pitkällä lenkillä tuolla lähimetässä. Laitoin K:lle aamulla viestiä, että mihin aikaan ollaan menossa. Vastaus oli "en mie ehdikään, ku mie menen naapurin ja sen koirien kanssa." No nii, se siitä sitte. Tän takia mie en halua puhua ihmisille.

Mie jopa viiltelin viime yönä. Mie en mitenkää suunnitellu sitä. Mie tiesin, että pitää saada nukuttua, koska aikasee aamulla tänne tuli remonttimiehet kattelemaa seiniä. Ahdisti, eikä nukkumisesta tullu mitään. Sitte mie sulkeuduin kylppäriin vähäks aikaa. Oli jotenki helpompi nukahtaa, ku tuns sen kädessä tykyttävän kivun, eikä niinkään sitä ahdistusta.

Mie taidan olla vähän hullu.