Alkuun anteekspyyntö: Joo, tiiän valittavani raha-asioista tänne turhan usein, mutta minkäs teet ku ahdistaa ja alotin tän blogin siks, että olis edes joku paikka minne voi vinkua sillon ku maailma kaatuu päälle. Jos et jaksa lukea mun ainasta valittamista viiltelystä, työkkäristä ja tilin nollista, skippaa tää merkintä.
Toista kättä komistaa kiva rivi rumia viiltojälkiä, joita ei missään nimessä pitäny tulla enää ikinä. Tuli nyt sitte kuitenki, koska paniikki, väsymys ja yksinäinen yö. Olin pistäny siihen viiltelyn jälkeen siteen ja nukahtanu se side kädessä. Aamulla sitä ei ollu mitenkää liian helppo saada irti, ku veri oli vuotanu sen siteen välistä päälle ja kuivunu siihen ku paraski pikaliima. Pikkasen ärsyttää, että pitää olla urpo ja tehä tommosta itelleen.
Oli ihana herätä aamulla siihen, että työkkäristä soitettiin ja haukuttiin minut. Ne oli saanu mun viestin jossa ilmotin, etten mene sinne ryhmään. Ne ei hirveemmin tykänny. Plus niistä mun kahdesta työntekijästä soittaja tietysti oli se nainen, josta en yleensäkää tykkää koska se on koppavan ja ilkeen kuulonen sekä puhelimessa, että kasvokkain.
Teelautasellinen jauhelihaa. Siin on kaikki mitä mie oon pariin päivään syöny.
Täällä on yks paikka, josta voi tilata ruokaa puhelinlaskuun. Ei mikää liian halpa mesta, mutta poikaystävä on nyt hätätilanteessa tilannu sieltä muutamaan kertaan. Seuraava puhelinlasku tulee olemaa jotaa niin järkyttävää, etten tiiä onks siitä enemmän haittaa vai hyötyä...
Poikaystävä sai ilmotuksen, että se on reputtanu nyt kaks kurssia, koska on ollu tunneilta poissa useammin ku kolme kertaa. Se soitti ja sano poissaolojen johtuvan siitä, ettei sillä ole rahaa bussiin. Ei sillä syyllä ollu mitää väliä, repututs tuli silti. Just tällee...
Meinattii pyytää iskältä ruokaa. Se tuli käymää tossa pihalla ja oli kysyny poikaystävältä ensimmäiseks, onko meillä antaa sille rahaa. Sillä on itellääki tiukkaa, eli se siitä.
Kyllä täs kolme päivää viel jotenki menee.
Pakko mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti