Taas tulee kirjotettuu turhan usein, mut antaa mennä.
Yritin saada päätä selväks ja kirjottaa pientä listaa asioista, mitkä vaikuttaa mun olotilaan ja miks mulla ylipäätään on huono olla. Pakko vaan avautua johonki, eli nyt tulee pitkä ja paniikinsynkentämä lista, skipatkaa jos tuntuu pahalta:
- Raha-asiat. Vaikka ostaa tarjouksesta ja mahdollisimman halvalla, ja vaikka isältä saadaan ruokaa aina pari kertaa kuukaudessa, rahat on tiukilla. Nyt ei tarvi enää ostaa lääkkeitä, mut helppoa se ei ole. Itse asiassa yks syy miks kieltäydyin lääkkeistä oli se, ettei mee rahat liian tiukalle.
Nyt sossu on mokaillu ja poikaystävä ei pääse kouluun, koska ei ole rahaa bussiin (hyvä ku meillä on rahaa edes kunnon ruokaan). Ja jos tulee liikaa poissaoloja, ei pääse kursseja läpi. Että näin.
Eikä puhettakaan, että olis varaa hankkia tänne kämppään kirjahyllyä tai edes toimivaa pesukonetta. Mun pitäis hankkia itelleni mm. uudet kengät ja housut koska en omista ehjiä, mutta seki saa odottaa.
- Media. Täytyy vissii pitää nettitauko. Kaikki linkittää uutisia, miten EU haastaa Suomen oikeuteen, kuinka paljo Suomella on velkaa, miten ihmiset menettää työpaikkansa ynnä muuta. Se on ahistavaa ja mie masennun siitä tosi nopeesti.
- Psyka. Nyt jos koskaan sinne tarvis aikaa, mutta se on vasta ens kuussa. Sillon samana päivänä isällä sattuu olemaan yks kurssi, minne sossu pakottaa sen. Eli auto ei oo mun käytössä ja edelleen se bussilla kulkeminen olis sitte kympin aukko lompakkoon. Pitää varmaan perua.
- Virastot. Etenki niille selittäminen, ku ne odottaa että musta on johonki. Sossussaki mulle tehdään päätöksiä vaan kuukaudeks kerrallaan. Joka kuukaus pitäis mennä kaupunkiin laittamaa uus hakemus, ku jostaa syystä en pääse sossun ohjelmaan mun verkkopankkitunnuksilla. Ennen vein sisäsen postin kautta tässä viereisessä korttelissa, mutta nykyään multa vaaditaan tiliote, jota en voi tulostaa kämpillä ku ei ole tulostinta...
Kaupunkiin on matkaa ja bussimatka sinne ja takasin on aina melkee 10 euroa, eli en mielelläni hirveen usein ravaa noissa virastoissa. Typerä valittaa tosta, se on pien vaiva siitä että saa sen 300 euroa kuussa. Mutta ku mun tilanne ei ihan heti oo muuttumassa, ni miksei ne tee pidempää päätöstä niiku monille muilleki...?
- Väsyttää koko ajan. Ei jaksa tehdä mitään. Eikä mulla oikeestaan ole mitään tekemistäkään.
- Eksyminen. Mie en todellakaan tiedä mitä mie teen mun elämällä. Vai teenkö mitään.
- Mie vihaan tätä asuntoa! Uunin lasi on rikki niin, että jos sen eessä seisoo ku se on päällä, palaa jalat. Katosta roikkuu joku sähköjohto, joka menee katon sisään ja josta saa tällin jos siihen koskee. Siitäki huoltomies sano vaan "en mie tiedä mikä johto toi on. Nostakaa se syrjään, ettei kukaan satuta itteään". Seinistä irtoaa betonia ja laastia nyrkin kokosina palasina. Meijän polttimot ei säily ehjinä kuukautta kauempaa. Viimeeks eilen räjähti taas yks lamppu, eikä täällä näe mitään. Ja vaikka ne polttimot ei paljoa maksakaan, tällä hetkellä ei ole rahaa ostaa edes yhtä uutta polttimoa tohon tilalle.
Ja ei, mie en voi hankkia omaa kämppää, koska sitte isältä menis asuntoalta, kiitos sossun.
Okei, en koskaan uskonu olevani sellanen risoissa vaatteissa kulkeva työtön, jolla ei ole tulevaisuutta, tai varaa kunnolliseen ateriaan ja joka asuu jossaa helvetin slummiasunnossa, mutta tässä ollaan.
Sori avautumisesta, tätä tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti