15. huhtikuuta 2014

War without end

Ääääääärnhdshsgkd.
Tämmöstä tää on päivästä toiseen. Koko ajan.
Vituttaa ja ahdistaa. On ihan sellanen olo, että olisin tulossa kipeeks. On jotenki kuumeinen ja oksettava olo. Vaikka todennäkösesti mulla ei ole mitään hätää ja se johtuu vaan tästä paniikista, mikä mulla on. Lisäks se vie mun keskittymiskyvyn kokonaan. Lähetin äsken sähköpostia väärällä otsikolla ja väärin nimetyllä liitteellä. Ja nyt hävettää.

Tekis miel viiltää, että sais tän paniikin pois, että kipu syrjäyttäis tän kaiken ja pakottais ajattelemaan järkevästi. Ehkä mie mieluummin yritän lähteä kävelylle. Mutta se yleensä kaatuu siihen, että paniikkikohtauksen aikana tulee sellanen heikko ja pyörryttävä olo ja käveleminen on tasan viiminen asia, mitä haluaa tehdä.

Mutta joo, perjantaina pitäis viedä kaverille synttärilahja ja kortti, minkä piirsin sille. Toivon vaan, että se tykkää ja toivon, etten panikoi ihan hirveesti sen asian kanssa.

En ole vieläkää päättäny, mitä teen sen koulujutun suhteen ja kello tikittää koko ajan.

Joomoi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti