Aamukahdeksalta olis haastattelu sinne ryhmään, jonne en halua edes mennä, koska matkustaminen sinne on vähä ongelmallista, puhumattakaan siitä miten se sotkee raha-asiat, joista saa murehtia yöt ja päivät muutenki.
Yritin nukkua, mutta aloin miettimää kaikkia mahollisia asioita ja sitte ahdistiki jo niin paljo, etten osannu tehdä muuta ku pyöriä sängyssä. Poikaystävä on kaverinsa luona toisella paikkakunnalla, eli oon sekoillu täällä ihan yksinäni. Meinasin jopa viillellä, mutta en sitte vaan saanu aikaseks ja päädyin itkemään vessan lattialle. On väsyttäny ihan kamalasti monta tuntia. Nyt on sellanen olo, että varmaan pystyis nukahtamaan jos yrittäis, mutta koska herätyskello soi kuitenki kohta ni en viitti edes yrittää. Ehtisin nukkua jotain puol tuntia ja sitte pitäiski jo nousta ylös. Sitte olisin vaan vihanen.
Äh. Ei jaksa. Peruisin koko keikan jos kehtaisin. Mut en kehtaa, ku se on järjestetty sinne mun takia. Eilen aamulla olis ollu psykan aika, mutta soitin sinneki ja peruin sen, koska en saanukaa sinne kyytiä, enkä saa bussirahaa mistään.
Vitun kiva, ku asuu korvessa ja kaikki nää paikat on jossaa hevon perseessä.
Että näillä fiiliksillä sinne haastatteluun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti