Your home is where the dark is

Ihan ensin mie haluan pyytää anteeks sitä, miten sekava tästä merkinnästä tulee. Mulla on tätä kirjottaessa paha paniikkikohtaus ja yritän kirjottaa vaan jotta saisin ajatukset muualle, eli mieli harhailee vähä siellä ja täällä. Sanotaan nyt niin, että olin K:n kanssa melkein koko päivän. Illalla lähdin kotiin, koska tuli ihan järkyttävä olo. Mulla oli ollu paniikkioireita ainaki pari tuntia, mutta mie olin onnistunu työntämään ne syrjään. Lopulta en enää pystyny.

Kirjottaminen on vaikeeta. Minuu väsyttää niin paljo, että mie voisin nukkua viikon putkeen. Mie oon nukkunu viime aikoina tosi huonosti. Nyt oon valvonu jotain melkeen 40 tuntia putkeen. Alkaa oloki olla sen mukanen...
Kädet tärisee tän paniikkikohtauksen takia ja sitte ku tärinä hetkeks loppuu, silmissä sumenee. Tekis miel mennä kylppäriin, ottaa terä ja tehä viiltoja niin kauan, että tää loppuu. Mut en voi, koska poikaystävä on tossa vieressä. Se on hyvä asia. Mie en halua uusia arpia.

Huomenna pitää herätä poikkeuksellisen aikasee. Psyka on aikasee aamulla ja kaiken lisäks ihan uudessa paikassa, missä en ole ikinä käyny. Lunttasin Google Mapsista (voi ku oon nolo, tiedän) ja en ole ikinä edes tienny, että sillä alueella on minkäänlaisia taloja. Huomenna on kiva lähtä ettimään ja miettiä, että löydänkö perille vai enkö löydä.
Mie vihaan tämmösiä muutoksia. Ehkä se on tosi pien asia monille, mut musta tuntuu, että ton uuden paikan ettiminen tuo ihan hirveesti ylimäärästä stressiä, mitä en nyt todellakaan tarvii.

Mie kävin lapsuudenkodissa ja löysin laatikon pohjille haudatun päiväkirjan, jota mie kirjotin yläasteen jälkeen. Sitä mie kirjotin just sillon kun oli masennuksen pahin vaihe. Lähinnä siks, ku ajattelin että se auttais. Siinä oli paljon surullisia ja synkkiä merkintöjä. Enemmän ku niitä positiivisia.

Jos mie olen puhunu ihmisten kanssa mun masennuksesta, paniikkihäiriöstä tai muista mielenterveysjutuista, mie oon aina voinu sanoa, että vaikka mulla olis paljon ongelmia ja huono itsetunto (etenki ulkonäön suhteen), mie en ole ikinä kokenu mun painoa ongelmaks.
Mutta toisin on asia. Ilmeisesti.
Siinä päiväkirjassa oli paljon merkintöjä nimenomaisesti mun painosta. Mie olin kirjottanu sinne mm. siitä, että mie vien hirveesti tilaa ku mie nukun sängyssä. Eikä se ollu mitenkään paha juttu, ku vertaa niihin kohtiin mitä en kehtaa tänne edes kirjottaa.
Mie en voinu lukea sitä päiväkirjaa loppuun. Siellä oli ihan hirveitä asioita ja ajatuksia. Pelottavinta siinä on se, etten mie muista kirjottaneeni niitä. Siis joo, mie oon kirjottanu ne. Ne on mun käsialaa ja niin pois päin, mutta mie en muista, että mulla edes olis ollu niitä ajatuksia.

Sitä päiväkirjaa lukiessa mie tajusin, miten hirvee ihminen mie olen.
Mie en voinu lukea sitä loppuun. Siitä tuli ihan hirveä olo. Mie heitin sen kaapin kaukasimpaan nurkkaan ja varmaan poltan sen joku päivä. En siks, että "tuli puhdistaa ja nyt olen parempi ihminen" vaan siks, etten halua että kukaan lukee sitä. Jos mie heitän sen roskikseen, joku voi ottaa sen sieltä ja lukea. Ja ei, en ole vainoharhanen. Mutta täällä päin on ihmisiä ja etenki pieniä lapsia, jotka penkoo roskiksia.

Mun piti nähdä perjantaina kaveri, jota en ole nähny puoleen vuoteen.
Tuntuu siltä, että perun sen.
Tällä hetkellä on ihan liikaa stressiä ja muutenki ihan kamala olo ja kasvattiäidin paskakäytöksen takia perjantaina menee menot muutenki vähä uusiks.

Mie haluan vaan painua sänkyyn ja kuolla sinne, ettei tarvi enää ikinä herätä.

Mie en tiedä miten kauan mun pää jaksaa.

Tai sydän.
Jos mie jo kertaalleen jouduin sairaalaan paniikkikohtauksen takia, mie en tiedä kuinka kauan se jaksaa tätä tahtia.

Mie en tuu ehkä koskaan pääsemään irti paniikkikohtauksista.
Ne vaikuttaa mun elämään ihan liikaa, enkä mie tiedä mitä mie voisin tehdä. Mikään ei tunnu auttavan.
Välillä mie toivon, että ne kouluaikoina minuu kiusanneet kusipäät osais edes hävetä. Mulla ei ollu minkäänlaisia paniikkioireiden tyyppisiäkään juttuja ennen ku alko ahdistaa mennä kouluun niiden paskojen ihmisten takia.

Tässä merkinnässä ei ollu paljo mitään järkeä ja puolet asioista puuttuu, mut kuhan nyt kirjotin.
Uusiks paremmalla hetkellä.