No one can save you now

Inhottaa tulla valittamaan aina samoista asioista, mut mistäpä muustakaan sitä valittais.

Varoitus: seuraava teksti sisältää paljon angstia ja kirosanoja.

Sitä paitsi tää ahdistaa niin paljo, että tekis miel lukittautua kylpyhuoneeseen ja vetää ranteet auki. Mut mieluummin mie yritän purkaa tän olon jonneki muualle. Kirjottamiseen, esimerkiks.

Mikä minuu ahdistaa?
Raha.
Voi mikä yllätys.

Sossun päätöstä ei näy eikä kuulu. Äsken kävin verkkopankissa pienellä toivonkipinällä, että ehkä ne rahat tuli perjantaina jotenki tositosi myöhään, enkä oo vaan huomannu. Ja vitut. Siellähän se tili oli miinuksella niiku aikasemminki. En tykkää lainailla keneltäkään ja nyt en edes vois, koska ei mun tutuillakaan ole yhtään sen parempi tilanne.
Ja rahoja odotellessa nää viikonloput on aina yhtä ihania, ku rahaliikenne ei kulje ollenkaan. Oikeesti, kuka paska senki on keksiny?

Raivostun, jos maanantaina pitää soittaa sossuun ja käydä riitelemään.

Yhteenveto:
- Laskut kasaantuu.
- En saa ostettua lääkkeitä. En nyt tarkota niitä paniikkeihin vasta määrättyjä lääkkeitä; en saa ostettua kipulääkkeitäkään.
- Poikaystävä ei saa ladattua bussikorttia - tai muutenkaan maksettua matkaa kouluun, joten sille tulee taas poissaoloja. Kolmesta poissaolosta reputtaa kurssin. Niiku kävi viimeeks. Ei auttanu selittää, että poissaolot johtu rahatilanteesta. Sellasta selitystä ei siellä hyväksytä. Paskaa.
- Jääkaapissa ei ole kohta muuta syötävää ku valo. No jaa, kai täs pitäis laihduttaa muutenki.
- Täällä sataa joka päivä ihan vitusti vettä ja mulla ei edelleenkään ole ehjiä kenkiä. Näissä nykysissä rieskoissa ei ole pohjia ja ei oikee kohta enää reunojakaan, kärjistä nyt puhumattakaan. Ei mitkään hyvät kengät näille keleille. Mutta minkäs teet.
- Ahdistaa, koska kaikki ongelmat kasaantuu. Ahdistaa, jos poikaystävälle tulee poissaoloja. Ahdistaa jos en saa hankittua niitä kipulääkkeitä. Ahdistaa soittaa ja perua psyka. Ahdistaa. Ahdistaa. Ahdistaa.

Jos rahat ei tuu maanantaina, taitaa olla eessä se, että lainaan porukoilta ongen ja lähen ihan oikeesti kalastamaan meijän ruoan. Kuulostaa vähä epätoivoselta, mut ei voi mitään.

Miten raha voi vaikuttaa ihmisen elämään näin paljo? Ihan sairasta. Ihan vitun sairasta.

Ärsyttää ku alkaa mennä yöunetki tän takia. Mie mietin ja mietin että mitä vittua mie teen elämälläni vai pitäiskö se vaan lopettaa suoraan ja päästä eroon tästä kaikesta paskasta. Ei ainakaa muiden rahat menis enää siihen, että minutki pitää elättää. Poikaystävällä olis varmasti tälläki hetkellä bussirahat jos mie en olis tartteemassa ruokaa.