I've been beaten and mugged

Mie en tiedä, kuinka kauan mie jaksan tätä.

Mie vihaan itteäni.
Mie vihaan sitä mitä mie nään peilistä. Kaikki ne virheet mun ulkonäössä on seurannu kouluajoilta asti, eikä muuttunu mihinkään. Mie oon samanlainen hirviö ku aina.
Mie vihaan ajatuksia, jotka on mun päässä eikä jätä minuu rauhaan.
Mie vihaan ihmisiä, jotka kiusas musta tämmösen paskan ihmisraunion.
Mie vihaan itteäni siitä, että mie syytän niitä.

Soitin aamulla psykan päivystäjälle. Sanoin ihan nätisti, että perun ens viikon ajan ku en saa kyytiä paikalle. Se päivystäjä oli hirveen törkeen ja vittuuntuneen kuulonen. Siitä jäi paska fiilis pitkäks aikaa.

Maailman yleinen tilanne ahdistaa. Miks pitäis yrittää löytää opiskelupaikkaa? Miks pitäis saada ammatti? Se vaan kostautuu. N pakotetaan kouluun, vaikka sillä ei ole varaa koulukirjoihin eikä se saa järjestettyä maksuja. K valmistu, mutta sillä ei ole töitä joten se tekee hommia pimeenä ja paskalla palkalla, josta kaikki menee bensoihin joilla se ajaa sinne työpaikalle. Poikaystävä reputti lukion kurssin poissaolojen takia. Poissaolot tuli kerroilta, joilla sillä ei ollu rahaa mennä kouluun ja ladata bussikorttia. Reilua? Ei.

Koira on taas meillä hoidossa. Se pitäis käyttää eläinlääkärissä, mutta kellään ei ole rahaa, ei mulla eikä sen omistajalla. Poikaystävä ei yhtään tykkää, ku otettiin sairas eläin hoitoon. (Koiralla ei ole mitään vakavaa hätänä, mutta silti, pitäähän se jossaa vaiheessa hoitaa. Eli heti ku löydetään eläinlääkäri, joka antaa maksuaikaa). Isän pitäis päästä terveyskeskukseen, mutta se ei mene, koska se maksaa liikaa. Hieno juttu... Mun pitäis käydä selvittämässä mistä nää sydänkivut johtuu. Mut on noille rahoille muutaki käyttöä... Jos mie kuolen johonki vitun sydänkohtaukseen ni ainaki sen kuun tulot jäis perheelle.

Käytin äsken koiran ulkona. Tuolla alko tietysti sataa vettä ihan kaatamalla, eikä mulla ole vedenpitäviä kenkiä. Toisin sanoen oon tällä hetkellä litimärkä ja kengät kuivuu joskus ens viikolla. Pattereita ei tarvi edes ajatella, niitä ei tässä paskakämpässä saa edes päälle.

Joku narkkari pasko meijän rappukäytävään monta päivää sitte. Koko talo haisee vieläki. Siivojat käy kerran puolessa vuodessa, joten mie otin matot olalle ja heitin ne pihalle. Olkoo siellä.





Mie oon kaikki päivät neljän seinän sisällä. Mulla ei ole syytä lähteä. Tässä 8 kilsan sisällä ei ole paikkaa minne mennä. Täällä on kauppa ja apteekki, siinä se. Kaikki on 10 kilsan päässä, eli liian kaukana. Vittu. Eristäydytään sitte.

Itkettää.
Halu luovuttaa on niin vahva, että se on melkee pelottavaa. Tietysti on toi psyka, mut ei mun rahatilanne anna myöten mennä sinne just nyt.

Joskus mie haluun vaan kuolla helvettiin täältä.
Missään ei ole enää mitään järkeä.