Voi vittu sanon vaan.
Mie oon heikko luuseri.
Sovittiin K:n kanssa, että katellaan yhtä TV-sarjaa useempi jakso. Oli tarkotus järjestää sellanen maratoni, tyttöjen ilta tai mikskä kukaki haluaa sitä kutsua. Naureskeltii sen koiralle, käytii lenkillä ja asetuttii sohvalle kattelemaan syömisien ja juomien parissa.
Katottiin 1½ jaksoa. Sitte mie lähin.
Tuli huono olo, huimas, kädet täris, alko taas tuntua sellasia kylmiä ja kuumia aaltoja ja tunsin miten seinät kaatuu päälle enkä saanu henkeä. Kävin vessassa huuhtomassa naamaa kylmällä vedellä, mut eihän se mitää auttanu. Yritin keskittyä siihen sarjaan, kuten kotonaki yritän keskittyä johonki jos paniikki iskee. Koitin uskotella itelleni, ettei oikeesti ole mitään hätää ja että paniikit menee aina ohi.
K meni vessaan ja ku se tuli takasin, mie sanoin, että isä oli soittanu ja sanonu, että koira pitää viedä eläinlääkäriin ja lähin sen tekosyyn turvin kotiin. Oikeesti, mitä vittua mussa on vialla? Miks mun piti valehdella?! Kuka edes valehtelee tollasesta?!
Miksen mie voinu sanoa mun parhaalle ystävälle ihan suoraan, että mulla on paniikkikohtaus?
Miks mie ylipäätään luovutin? Koska nyt ku mie oon kotona, se paniikki jatkuu edelleen. Ei se lopu heti, vaikka mie lähtisinki pois.
Miks mie oon aina näin heikko ja annan periks? Okei, en mie aina lähde, nyt oli vaa tavallista pahempi paniikki. Pienistä paniikeista mie selviän ja jään paikalle. Tosta en selvinny.
Miks mie laskin kouluaikojen kiusaajat niin pahasti mun pään sisälle? Miks mie annoin niiden hajottaa minut kokonaan ennen ku asetuin vastaan? Miks mun pitää ahdistua ihan rakkaanki ihmisen läsnäolosta ja aiheuttaa tää paska itelleni?
Mun täytyy olla enemmän tai vähemmän tyhmä.
Anteeks, K.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti