See the morning sun again

Mie oon ihan ilonen siitä, että psyka on tässä kuussa, vaikka se onki aikasee aamulla, vaikka sinne on matkaa ihan jumalattomasti ja vaikka oon ite perunu edelliset käynnit.

Yö oli vähä nurinkurinen. Eka kesti neljään saakka, että sain unen päästä kiinni ja sitte ku viimein nukahdin koko yö tuntu ihan oudolta.
Mie nukuin vaan sellasta levotonta koiranunta ja olin koko ajan puoliks hereillä. Näin painajaisia paniikkikohtauksista, eli sain jossain unessa paniikkikohtauksen, siitä tuli oikeesti huono olo ja heräsin silkkaan ahdistukseen, valvoin taas jonku aikaa ja toivoin etten saa oikeeta kohtausta. Nukahdin ku ahistus helpotti tarpeeks, ja taas sama juttu uudestaan. Välillä heräsin unihalvaukseen, ku yhtäkkiä tajusin etten voi liikkua ja hengittäminenki tuntu hankalalta.

Herätyskello soi neljä kertaa ja joka kerralla pistin vaan puol tuntia lisää aikaa, kunnes äiti soitti ja sano, että tänään pitäis mennä käymään siellä.

Lopulta ennen yhtä vääntäydyin väkisin ylös, nyt istun sohvalla koneen kanssa ku nukkuneen rukous, vedän särkylääkkeitä naamaan ja toivon että tänhetkiset kivut lähtee ja olo paranee, ennen ku pitää mennä käymään siellä äidillä. Ja vitutaa, ku särkkärit näyttää aina tehoavan niin huonosti. Niitä ei voi napsia ku karkkia, mutta vaikka napsisin ni tuskin ne auttais yhtään tän paremmin.

Mie oon nähny unia paniikkikohtauksista, mie oon jopa heränny lieviin paniikkikohtauksiin. Mut viime yö oli ihan paskaa.

Argh.

Tää nyt oli tämmöstä angstausta taas.