Mie en hirveesti ole kirjotellu, koska ei ole ollu mitään kirjotettavaa. Masentaa. Paniikit on pysyny poissa.
Mut tänään oli HYVÄ päivä.
Tai ilta oikeastaan.
Tuntuu tyhmältä, koska ku luen muiden blogeja, niissä on vaan huonoja uutisia. Mikä on siis ymmärrettävää, ei siinä mitään. Mutta ku mie en ole ketään parempi ni miks mulla menee hyvin? Äh, en tiedä.
Mutta kerron nyt kuitenki. Mie olin kuskina isälle ja isän kaverille. Käytiin kahdessa baarissa. Mie en siis ole käyny kummassakaan paikassa moneen vuoteen, olin siellä viimeeks 5-vuotiaana ku äiti vei minut sinne.
Mie en kertaakaan panikoinu. Mie ajoin autoa, joka oli tosi hankala ajettava (toimi ihan eri tavalla ku meidän auto). Mie uskalsin puhua ihmisille. Minuu kehuttiin kauniiks ja ystävälliseks ja isä sano, että on ylpee musta. Tietenki kaikki johtu siitä ku ihmiset minuu lukuunottamatta humalassa, mutta tuntu silti kivalta. Ihmiset piti musta. Okei, ne oli kännissä, mutta piti silti.
Jännä.
Tosta keikasta jäi päällisin puolin ihan hyvä mieli.
Pelottaa se vaihe ku kaikki romahtaa. Niin käy aina ku uskoo olevansa voiton puolella, siks en tän enempää hehkuta tätä.
Mut nautin tästä nyt ku tää vielä kestää.
Älä suotta tunne huonoa omaatuntoa, sä todellakin ansaitset niitä hyviä päiviä ja hienoa kuulla, että nyt sulla oli sellainen :)
VastaaPoista