Give up the fight, it cannot be won

Tuun taas avautumaan parista asiasta.

Väsyttää.
Tää mun väsymys ei ole enää normaalia. Mie jaksan olla hereillä puol tai kaks tuntia ja sitte alkaa taas väsyttää. Ja nyt mie nukuin just koko yön, aamun, päivän ja illan ja vieläki on sellanen olo, että jos menisin sänkyyn ni simahtaisin varmaan alle viidessä minuutissa ja nukkuisin ihan onnellisesti aamuun asti.

En tiedä, miten kauan mie jaksan tätä tilannetta poikaystävän kanssa.

Mie haluaisin saada tän jutun toimimaan ja siks mie vielä yritän, vaikka tää on näin vaikeeta ja vaikka joku järkevämpi ehkä olis jo lähteny kävelemään. Mut nyt tuntuu siltä, että meidän tilanne ajautuu karille ennemmin tai myöhemmin.




Pari asiaa siitä:

1) Musta tuntuu, etten mie vaan sovi parisuhteeseen. Mie en ole tarpeeks avoin. Mie oon sisäänpäin suuntautunu, viihdyn liikaa omissa oloissani, enkä kaipaa läheisyyttä niin paljo ku muut näyttää kaipaavan. Minust on vaan ihan kiva, jos toinen ei ole koko ajan vieressä kyöhnäämässä.

2) Mie. En. Pidä. Seksistä. No nii, nyt se on sanottu ihan julkisesti. Ei kai se mikään salaisuus olekaan, kaikki ei vaan pidä siitä ja mie olen yks niistä ihmisistä. Paha vaan, ku toiselle osapuolelle se on tärkeetä. Ja nyt se alkaa olla ongelma.

3) Emotionaalinen kiristys. Jos mie en heti tanssi poikaystävän pillin mukaan, se alkaa tahallisesti vähätellä itseään ja kieriä itsesäälissä (ja nyt mie olen oppinu, että ei sillä oikeesti edes ole mitään hätää, se on vaan keino saada mun huomio, ja minuu ärsyttää että oon menny tohon samaan halpaan niin usein). "Ai sie et halua nyt lähtä kävelylle? No entä sitte jos mie käyn muutaman kerran salilla ja oon kivemman näkönen, kehtaatko sie sitte liikkua mun kanssa?" "Ai sinuu väsyttää. Jos mie olisin parempi poikaystävä, ehkä sun ei sitte tarvis olla noin masentunu."
Tiiän kuulostavani ihan hirveeltä natsilta, mutta vittu ku ärsyttää. Eniten ärsyttää se, että alkuun menin tohon halpaan ja uskoin, että toisella olis oikeesti paha olla.

4) Ja lisäks tähän vielä se klassinen ongelma kotitöistä. Se ei sileen ole ikinä haitannu, mut nyt ku asiat menee muutenki miten sattuu, kaikki pikkujututki alkaa ottaa päähän. Tossa on vaan se, että mulla on muutenki väsyny olo koko ajan, mutta mie olen ainoa joka täällä mitään kotitöitä tekee.

5) Poikaystävälle on hirvee ongelma, jos mie lähden jonneki tai nään ihmisiä. Se kiukuttelee ja murjottaa ties kuinka usein siitä, että käyn K:n kanssa kävelyllä tai kahvilla. Poikaystävää en ota mukaan, koska K:lla on tosi vaikeeta tutustua uusiin ihmisiin ja sen täytyy tehdä se vähä kerrallaan. Mut joka tapauksessa musta olis kiva, jos ei tarvis aina miettiä että voiko nyt lähteä ja miten mie tolle sanon, että olisin menossa. Oon muutamat menot perunu sen takia, ku poikaystävä on ruvennu kiukuttelemaa liianki kanssa.

Ihmissuhdekriisipäivitys.
Jee.